Hyvää Suomesta jo 30 vuotta

EU:n myötä avautuneet markkinat ja gastronomian nousu ovat innostaneet kuluttajia uusiin ulkomaisiin elintarvikkeisiin. EU:n säädökset rajoittivat tuotantoa, 90 -luvun lama vähensi ostovoimaa ja Venäjän ostoboikotti moukaroi vientiyrityksiä. Toisaalta lähiruoka innostaa edelleen uusia sukupolvia, ja tällä hetkellä ilmastonmuutos ja Ukrainan sota muokkaavat käsitystämme suomalaisen elintarvikeketjun roolista yhteiskunnassamme. Lisäksi pohjoinen luonto pitää meitä hereillä – milloin liian kuiva tai märkä sää verottaa satoja.

Kaikissa tilanteissa Hyvää Suomesta -järjestelmän ydin on säilynyt. Näin vakaan järjestelmän kehittämiseen tarvittiin niin tuottajat, teollisuus, kauppa, valtakunnan korkein johto kuin kuluttajatkin.

Raaka-aine ja työ Suomesta

Hyvää Suomesta -merkin perusidea on yksinkertainen: jotta merkin saa laittaa elintarvikkeen pakkaukseen, sekä raaka-aineen että työn on oltava Suomesta. Ruokakaupan hyllyjen välistä katsottuna oleellista on, että elintarvike on selkeästi merkitty ja kuluttaja tietoinen merkistä.

Kriteerit erottavat muista

Kaikille tuoteryhmille toimiva kriteeristö on oleellinen, jotta Hyvää Suomesta -merkin sanoma pysyy selkeänä. Kriteerit ovat myös sen verran tiukat, että ne erottelevat tuotteet kotimaisuuden perusteella muista.

Hyvää Suomesta -merkittyjen tuotteiden kotimaisuus lasketaan raaka-aineiden määrien perusteella, joten merkki kertoo suoraan sen, paljonko Suomen pelloilta, metsistä ja vesistöistä lähtöisin olevaa raaka-ainetta on käytetty. Perustasona on suomalainen työ elintarvikkeen valmistuksessa ja pakkaamisessa, eikä niitä lasketa mukaan kotimaisuusasteeseen.

Tiukentuvat kriteerit

Hyvää Suomesta -merkin kotimaisuuden vaatimukset ovat tiukentuneet ajan saatossa. Merkin alkutaipaleella riitti 2/3 raaka-aineen ja työn arvosta, erikseen laskettuna. Sitten siirryttiin raaka-aineiden määriin ja kaikilla elintarvikkeilla kotimaisuusasteeksi riitti 75 prosenttia. Maailmalla riehuneen nautojen bse-taudin seurauksena tuli 100 prosentin sääntö lihalle, kalalle, kanamunalle ja maidolle. Myöhemmin lisättiin kaikki yhden aineisosan tuotteet 100 prosentin säännön alle ja luovuttiin rypsiöljyn ja kuluttajille suunnatun sokerin taselaskennasta.

Numeeristen kotimaisuuskriteerien höllennys on ollut useita kertoja keskusteluissa, mutta jo 2000-luvun alussa alkanut lähiruokatrendit ja kasvava vaatimus elintarvikkeiden alkuperätiedosta on pitänyt hyväksi havaitut kriteerit voimassa.

Ruoka-ala on jatkuvassa muutoksessa, mutta Hyvää Suomesta -merkin kriteereitä ei ole ollut tarvetta muuttaa pitkään aikaan. Toisaalta uusien elintarvikkeiden kohdalla kriteeritulkinnat vaativat joskus pitkääkin pohdintaa.

Yritykset sitoutuneet suomalaiseen raaka-aineeseen

Yhteistä kaikille Hyvää Suomesta -merkkiä käyttäville yrityksille on sitoutuminen kotimaisen raaka-aineen käyttöön. Silti merkkijärjestelmässä olevat yritykset ovat erilaisia kooltaan, tuotevalikoimaltaan ja toimintatavoiltaan, ja usein myös kilpailijoita keskenään.

Hyvää Suomesta -merkin käyttäjiä on nyt noin 350 eli enemmän kuin koskaan. Noin 200 yrityksen määrä saavutettiin nopeasti, mutta saatavuus raaka-aineissa on välillä verottanut jäsenkuntaa. EU:n sokerikiintiöt vähensi hillojen valmistajien määrää, peräkkäiset huonot satovuodet leipomoita, neonikotonoidien käytön rajaukset rypsiöljyn pullottajia ja nyt sähkön hinta haastaa pienyrittäjiä.

Tuotteita jokaiseen makuun

Parissa vuodessa Hyvää Suomesta -merkkiä kantavien tuotteiden määrä kasvoi Atrian lenkkimakkarasta noin neljään sataan tuotteeseen. Välillä kasvua on taittanut samat syyt kuin yrityksiä: EU:n säädökset ja huonot sadot. Mutta hiljalleen on päästy jo 12 000 tuotteen paremmalle puolelle.

Kaupan ruokavalikoima on jatkuvassa muutoksessa, joten myös Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita on koko ajan tulossa ja menossa. Peruselintarvikkeet muodostavat valikoiman pohjan, trendejä mukailleen. Mutta mukaan mahtuu myös erikoistuotteita herkkumakkaroista kasviproteiinituotteisiin.

Kynästä bitteihin

Merkkiä käyttävien yritysten neuvonta, yritys- ja tuotetietojen ylläpito sekä viestintä ovat olleet Hyvää Suomesta -merkkijärjestelmän arkea alusta alkaen. Auditoinnit käynnistyivät vuonna 1997, viidentenä toimintavuonna. Auditoinnit suorittavilla Ruokatiedon ulkopuolisilla asiantuntijoilla on kokemusrepussaan sekä kansainvälisten laatujärjestelmien tuntemus että mikroyrityksen johtamisen haasteet.

Paperi ja kynä olivat auditoijien työväline vielä 2010, mutta siitä alkanut vaiheittainen toiminnan digitalisointi on siirtänyt samaan tietokantaan niin auditoinnit, tuotetiedot sekä yhteyshenkilöiden kontaktitiedot yrityksiin. Koronapandemia toi mukanaan etäauditoinnit, mitä hyödynnetään pienen riskin yritysten auditoinneissa.

Valtionavusta yksityiseen rahoitukseen

Hyvää Suomesta -merkki on perustettu maatalouden menekinedistämisvaroilla, joista toimintaan ohjattiin vuosittain kahdeksan miljoonaa markkaa (3 milj. €) vuosina 1993–1996. Näin suurella valtion investoinnilla saatiin merkille lentävä lähtö niin yritysten, tuotteiden kuin merkin tunnettuuden näkökulmasta.

Vaikka Euroopan unionin jäsenyys vuonna 1995 lopetti suomalaisen alkuperän viestimisen valtion rahoituksella, Hyvää Suomesta -projekti vakinaistettiin. Vielä siirtymäkauden, vuoteen 1999, julkinen rahoitus toimintaan oli mahdollinen. Siitä eteenpäin yritykset ja muut jäsenyhteisöt alkoivat rahoittaa toimintaa jäsenmaksuillaan. Hyvää Suomesta -merkki oli osoittanut tarpeellisuutensa.