Yksinkertainen sanoma yhdistää

Yksinkertainen sanoma yhdistää

Alkuperämerkin suunnittelukilpailun voittajaksi selviytyi professori Kyösti Variksen ehdotus. Merkkiä ryhdyttiin kutsumaan Hyvää Suomesta -joutsenlipuksi, koska siihen sisältyi sekä alkuperää esille tuova Suomen lippu että kansallislintumme laulujoutsen. Merkki julkistettiin 16.12.1993.

Ensimmäinen Hyvää Suomesta merkitty tuote oli Atrian lenkkimakkara. Vuoden 1994 lopussa merkkiä kantoi jo nelisensataa tuotetta.

ETM Kaija Karjalainen tuli hankkeen tiedotuspäälliköksi keväällä 1995. ”Silloin oli jo iso pyörä päällä. Merkille haettiin tunnettuutta olemalla mukana kaikkialla: maatalousnäyttelyissä, televisiossa, hiihtomaajoukkueen sponsoreina, printtimainonnassa jne.”

Helposti viestittävä sanoma

Parasta hänen mielestään Hyvää Suomesta -merkissä on ollut sen helppo viestintä. Merkinperusidea on kyllin yksinkertainen ja viestinnän sisältö tiivistettiin kahteen käsitteeseen: Merkitty elintarvike ja tietoinen kuluttaja. Näillä keinoilla suomalainen ruoka ja elintarviketuotanto oli tarkoitus pitää voimissaan, kun rajasuoja EU-jäsenyyden myötä katoaisi.

Hyvää Suomesta -projektiin kohdennettu valtionavustus loppui siirtymäajan jälkeen vuonna 1999, jolloin merkin rahoitus tuli Finfoodin jäsenten kustannettavaksi. Enää ei ollut varaa yhtä näyttäviin kampanjoihin ja esiintymisiin kuin aikaisemmin. Kaija Karjalainen on sittemmin siirtynyt tiedottajaksi eläkevakuutusten maailmaan, mutta on iloinen siitä, että Hyvää Suomesta – merkki on edelleen hengissä ja sen rakenteet on säilytetty. ”Merkki on todella arvossaan, kun ajatellaan viime aikojen kansainvälisiä ruokahuijauksia.”

 ”Oli onni, että hankkeen vetäjäksi löytyi Matti Niemelän kaltainen henkilö, joka uskalsi ajatella suuresti ja tajusi, että alkuperämerkki nousee siivilleen vain, jos sen taakse saadaan niin tuottajat, teollisuus, kauppa, valtakunnan korkein johto kuin kuluttajatkin. Kyseessä oli koko kansakunnantalkoot”, Kaija Karjalainen toteaa ja muistelee, että teollisuus lähti mukaan kovin varovasti ja koki joutsenlipun enemmän kustannuksena kuin oman brandin vahvistajana.

Kaija Karjalaisen mukaan Hyvää Suomesta -merkki on historiansa aikana sopeutunut kulloiseenkin ilmapiiriin. Yhdessä vaiheessa viestintään liitettiin myös hyvä laatu ja alkuperämerkille lähdettiin kehittämään laatukriteerejä. Yrityksille järjestettiin myös opastusta ja kilpailu omavalvonnassa. Laatumerkkiä joutsenlipusta ei kuitenkaan tuolloin tullut. Taannoinen kilpailuviraston johtaja Matti Purasjoki oli vahvasti sitä mieltä, että laatu on yritysten välinen kilpailuvaltti eikä sitä pidä mennä julkisesti säätelemään. Ruokaturvallisuutta ja hyvää tuotantotapaa todentavat laatujärjestelmät ovat nyt kuitenkin yleistymässä myös Suomessa.

Hyvää Suomesta -merkkiä sovitettiin tovin ravintolamaailmaankin. Jokunen joutsenlippuravintola syntyi, mutta kovin suurta suosiota merkin ravintolasäännöt eivät saaneet.

Kuluttajat otettiin vakavasti

MMM Riitta Tainio toi kuluttajien äänen Finfoodin hallitukseen. Hän toimi Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntijana. Toinen vaihtoehto hallituksessa olisi voinut olla Valtion ravitsemusneuvottelukunta, mutta se ei tuolloin edustanut yhtä laajoja piirejä kuin nykyään.

Parasta joutsenlipun historiassa on, että se on saanut elintarvikeketjun toimijat lähestymään toisiaan. Aikaisemmin kuluttajat olivat olleet erityisesti maataloustuottajien hampaissa ja miksei vähän muidenkin. Mutta Finfoodin hallituksessa kuluttajien edustajaa kohdeltiin aina asiallisesti ja mielipiteille annettiin arvoa.

Riitta Tainion mielestä ketjun yhteistyö oli senkin takia mutkatonta, että hallituksessa olivat pitkään mukana samat ihmiset tai samat tahot uusin ihmisin.

Vielä eläkkeelläkin Riitta Tainio muistelee erityisellä lämmöllä yhteistyötä työttömille nuorille järjestettyjen ruoanvalmistuskurssien parissa. Kuluttajaliitto tuotti kurssien tausta-aineiston ja Hyvää Suomesta -hanke kustansi kursseilla tarvittavat ruokatarvikkeet. Kurssit pantiin toimeen Kuluttajaliiton alueyhdistyksissä.

Idea oli hyvä ja siihen voisi hyvin haastaa nykyisetkin toimijat. Kuluttajaliiton pienelle järjestölle käytännön organisointi vain oli hiukan haasteellista.

Kuluttajaliiton jäsenet olivat alusta lähtien hyvin myönteisiä ruuan alkuperämerkkiä kohtaan ja liitto järjesti jäsenilleen mm. pakkausmerkintöjen lukukinkereitä. Kuluttajia kiinnostivat erityisesti tuotteen alkuperä ja lisäaineet. Kotimaisen työn ja raaka-aineen suosiminen on edelleenkin vakaata.

(Kuva on kirjasta "Laulujoutsen nousee lentoon". Kuvassa ehdotuksia Hyvää Suomesta -merkiksi)