Kuka meidät ruokkii tiukan paikan tullen?

Kuka meidät ruokkii tiukan paikan tullen?

Riittääkö Suomessa ruokaa, jos jokin kriisi häiritsee maamme kauppasuhteita muuhun maailmaan? Riittää, kunhan ruokajärjestelmä on tarpeeksi omavarainen. Suomalaisen ruuan suosiminen varmistaa huoltovarmuutta. Kotitalouksien omatoiminen varautuminen on myös hyvä muistaa.
Jos elintarvikehuoltoa haittaava kriisi pitkittyisi, Suomessa voisi ensimmäiseksi tulla puutetta sokerista ja kahvista. Sokerin suhteen Suomen omavaraisuusaste on vain 40 prosenttia, ja kahvipapu ei pohjoisen pelloilla kasva.
 
Huoltovarmuuskeskuksen johtaja Hannu Pelttari vakuuttaa, että tiukan paikan tullen suomalaiset saisivat välttämättömän ravitsemuksen edellyttämät elintarvikkeet. Varmuusvarastoissa on viljaa ja siemenviljaa, jotka kiertävät käytännössä osana normaalitaloutta.
 
Pelttari korostaa, että ruokahuollon turvaaminen ei kuitenkaan tarkoita valtavia varastoja, vaan huolehtimista siitä, että normaali koneisto toimii ja tuottaa ruokaa.
 
– Perusajatus on, että kyky jatkaa tuotantoa säilyy poikkeusoloissakin. Valmiin ruuan varastoiminen olisi älyttömän kallista ja hankalaa.

Sata elintarviketta takaa ravitsemuksen 

Pitkään jatkuvassa kriisissä elintarviketeollisuuden ja kauppojen tuotevalikoimaa jouduttaisiin ehkä kaventamaan.
 
– Meillä on lista sadasta elintarvikkeesta, joiden tuotantoa jatkettaisiin ja joilla pärjättäisiin ravitsemuksellisesti. Ne ovat ihan samoja tuotteita, joita yritykset nytkin valmistavat, Pelttari kertoo.
 
Sadan tuotteen lista ei ole julkinen, mutta Pelttari paljastaa, että sillä on peruselintarvikkeiden ohella monia muitakin tuotteita – kaikenlaista vauvanruuasta suklaaseen. Listalla olevia tuotteita valmistavat yritykset ovat tietoisia asiasta.
 
Pelttari muistuttaa, että maataloudessa tarvitaan aina myös tuontipanoksia kuten lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, eläinten valkuaisrehua sekä energiaa ja maatalouskoneita. Täyteen omavaraisuuteen pyrkiminen edellyttäisikin alkutuotannon mittavia mullistuksia.

Tarvitaan myös energiaa ja yhteyksiä 

Poikkeusaikojen ruokahuoltoon vaikuttaa myös energian riittävyys sekä logistiikan ja tietoliikenneyhteyksien toimivuus. Ruuan jakeluketju on Suomessa melko haavoittuva, sillä se on keskittynyt ja riippuvainen sähköstä ja tietotekniikasta. Lyhyet sähkökatkot eivät sitä vielä horjuttaisi.
 
– Ruokaketjun logistiikassa tulisi vakavia ongelmia, jos sähkökatkot kestäisivät yli viikon. Tuoretuotteista kaupan toimitusputket tyhjenisivät muutamassa päivässä, kuivatuotteita riittää paremmin, Pelttari arvioi.  
 
Hän kertoo, että polttoaineiden osalta elintarviketuotanto ja -jakelu on priorisoitu: maatalous, elintarviketeollisuus ja ruokakuljetukset olisivat ensisijaisia, jos polttoaineita jouduttaisiin säännöstelemään.

Kova kehittää kansalaisten varautumista

Myös ihmisten itsenäinen varautuminen hätätilanteisiin on tärkeä kansalaistaito. Sen vahvistamiseksi perustettiin vuonna 2012 Kotitalouksien omatoimisen varautumisen toimikunta eli Kova, joka kehittää vapaaehtoisjärjestöjen kautta kotitalouksien valmiuksia erilaisten häiriötilanteiden varalta. Tällaisia ovat viime vuosina aiheuttaneet esimerkiksi vesikriisit ja myrskyt, jotka katkaisevat sähköt tuhansista talouksista.
 
Kova-toimikunnan sihteerinä toimiva koordinaattori Mia Kunnaskari Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä (SPEK) kertoo, että toimikunnassa on tällä hetkellä noin 15 jäsentä, jotka ovat järjestöjä tai ruokasektorin viranomaistahoja. Myös uudet järjestöt ovat tervetulleita mukaan toimintaan.
 
– Järjestöillä on ollut merkittävä rooli ruokahuollon tukemisessa kautta aikojen. Esimerkiksi sota-aikoina ne ovat olleet aktiivisia neuvonnan tai hätäavun organisoijia, hän toteaa.
 
Pari ensimmäistä vuotta Kova käyttää toiminnan organisointiin ja järjestöväen kouluttamiseen. Varsinainen kansalaisille suunnattu viestintä on tarkoitus aloittaa vuonna 2015.

Kotivara on vanha vaan ei vanhentunut idea  

 
Kova muistuttaa ihmisiä vanhasta mutta pätevästä kotivaran ideasta: kotona on oltava tarvikkeita vähän enemmän kuin yhden päivän varalta. Kunnaskari toteaa, että hamstrauksen ja yksittäisiin uhkiin varautumisen ajat ovat kuitenkin takanapäin.
 
– Nykyaikainen kotivara tarkoittaa hyvää taloudenpitoa ja toimivaa arkea. Se on sitä, että kotona on esimerkiksi astioita, joihin voi tarvittaessa varastoida puhdasta vettä, mutta normaaliaikoina ne ovat muussa käytössä. Tavoite on, että kotitaloudet tietävät pärjäävänsä muutaman päivän, vaikka tulisi jokin hätätilanne, hän havainnollistaa.
 
Myös trendikäs kaupunkiviljely soveltuu erinomaisesti omaehtoisen varautumisen ajatukseen: se pitää yllä kaupunkilaisten omia ruuantuotannon taitoja ja verkostoja.

Kotitaloudet arvioivat selviävänsä liki viikon 

SPEK tutkii muutaman vuoden välein kotitalouksien varautumisvalmiuksia. Kyselytutkimusten mukaan kotitaloudet arvioivat selviävänsä omillaan keskimäärin 5–7 vuorokautta. Yli viikon arvioi pärjäävänsä 40 prosenttia kotitalouksista. Juomaveden varastoimiseen soveltuva astia löytyy 75 prosentista talouksia.
 
Mia Kunnaskari toteaa, että tutkimusta tarvittaisiin lisää, jotta kotitalouksien todelliset valmiudet saataisiin selville. Olennaista on myös tutkia, mikä on kotitalouksien kannalta mielekästä varautumista.
 
Teksti: Minna Nurro 2013