Mitä on suomalainen ruoka?

Mitä on suomalainen ruoka?

Suomalaista ruokaa arvostetaan. Liittyykö arvostus vain oman maan raaka-aineista valmistettuun ruokaan tai ruokaperinteeseemme? Vai tarkoitetaanko myös tuontiraaka-aineista Suomessa valmistettua ruokaa? Karjalanpaistia vai chili con carnea?

Kaksi kolmasosaa suomalaiskuluttajista haluaa syödä kotimaista ruokaa ja tarkistaa ruuan alkuperän, kertoo Taloustutkimuksen Suomi syö 2012 -tutkimus. Seurantatutkimuksen tulosten perusteella kotimaisuuden arvostus on viime vuosina ollut jopa hienoisessa nousussa.  Mutta mitä oikeastaan on suomalainen ruoka?

Onko suomalainen ruoka vain Suomessa tuotetuista raaka-aineista valmistettua ruokaa? Vai tarkoittaako se myös tuontiraaka-aineista Suomessa valmistettua ruokaa? Ovatko pizza, kebab ja sushi suomalaista ruokaa, kun ne valmistetaan suomalaisista raaka-aineista? Vai ovatko vain perinteiset ruokalajit suomalaista ruokaa?

Kaikesta Suomessa syötävästä ruoasta noin 80 % on valmistettu Suomessa, ja tämän ruoan raaka-aineista noin 80 % on kotimaista alkuperää.

Tilastollisesti katsoen olemme omavaraisia esimerkiksi leipäviljan ja kananmunien suhteen ja lähes omavaraisia muun muassa maitotuotteiden ja sianlihan naudanlihan suhteen, mutta maataloustuotteiden vienti ja tuonti mutkistaa tilannetta käytännössä (Tietohaarukka 2012).

Suomalaisuuden monta ulottuvuutta

Yksi tapa hahmottaa ruoan suomalaisuutta on tarkastella sitä kolmen ulottuvuuden suhteen: mikä on raaka-aineiden alkuperä, missä on osaaminen eli tuotteiden valmistus sekä mistä tulee reseptiikka. Ruokaa voidaan sanoa suomalaiseksi vaikkapa silloin, kun se on vähintään kahden ulottuvuuden osalta suomalaista.

Karjalanpiirakka on osa suomalaisuuttaEsimerkiksi karjalanpiirakka tunnustetaan supisuomalaiseksi ruoaksi, vaikka sen usein sisältämä riisi ei ole alkuperältään suomalaista. Kotimaisista raaka-aineista Suomessa valmistettu ja myyty hampurilainen on eittämättä suomalaista ruokaa, vaikka hampurilainen alun perin onkin kehittynyt Yhdysvalloissa pohjoissaksalaisen ruokakulttuurin pohjalta.  

Nykyään puhutaan paljon myös lähiruoasta: miten se eroaa suomalaisesta ruoasta vai eroaako lainkaan? Lähiruoalle ei ole vakiintunut yleisesti hyväksyttyä ja yksiselitteistä määritelmää, mutta esimerkiksi viime vuonna julkaistussa Lähiruokaselvityksessä (Kurunmäki ym. 2012) se määritellään samoin kuin EU:ssa: ”Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria.” Tämän määritelmän perustella lähiruoka on selvästi suomalaista ruokaa – mutta suomalainen ruoka ei välttämättä ole lähiruokaa.

Määritelmän mukaan esimerkiksi Kuopiossa valmistettu savolainen kalakukko ei ole lähiruokaa, kun se myydään ja syödään Varsinais-Suomessa. Ruoan tuottajan ja kuluttajan näkökulmasta lähiruoan rajanveto onkin melko haasteellista.

MTK korostaa kotimaisia raaka-aineita

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry määrittelee suomalaiseksi ruoan, joka on tuotettu Suomessa. Kaikkia suomalaisen elintarviketeollisuuden käyttämiä raaka-aineita ei kuitenkaan tuoteta täällä tai niitä ei tuoteta riittävästi kattamaan kotimaista kulutusta. Ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi MTK:sta toivoo, että tuontiraaka-aineita käytettäessä se kerrottaisiin kuluttajalle selvästi eikä sorruttaisi ”sini-valkopesuun”.

– Jos elintarvikkeella on suomalainen nimi ja brändi, niin kuluttajat olettavat helposti, että se on tehty suomalaisista raaka-aineista Suomessa. Käytännössä ihmiset todennäköisesti kuvittelevat syövänsä suomalaisemmin kuin tosiasiassa syövät, hän pohtii.

MTK korostaa alkuperätietoa myös lähiruoan määritelmässään: lähiruoka on mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä ja tuottaja ovat tiedossaSyväniemen mukaan olennaista on se, että kuluttaja saa tietää, missä ja miten lähiruoka on tuotettu. 

Ruokakulttuurin juuret yhä luonnossa 

Suomalainen ruokakulttuuri on vielä monimuotoisempi käsite kuin suomalainen ruoka. Anni-Mari Syväniemi muistuttaa, että ruokakulttuuri elää ja kehittyy ajassa, ja globalisaation aikakaudella uusia vaikutteita tulee eri puolilta maailmaa.Kantarelli, suomalainen ruoka tulee luonnosta

– Uusia kulttuurisia ulottuvuuksia voi ja pitää soveltaa omaan ruokakulttuuriin, niitä ei voi sulkea pois. Sitä paitsi Suomi on aina ollut idän ja lännen välissä ja ottanut vaikutteita molemmista suunnista, hän huomauttaa.

Syväniemi iloitsee siitä, että suomalainen ruokakulttuuri arvostetaan nykyään korkealle ja koko ruoka-ala tekee sen eteen yhdessä tuumin töitä. Suomalaista keittiötä kuvastavat hänen mukaansa puhtaat ja selkeät maut, tuoksut ja värit. Ruokakulttuurillemme on myös ominaista luonnonläheisyys, jota emme itse aina havaitse.

– Kun järjestimme Suomen ulkomaanedustustojen kokeille kurssin suomalaisesta ruokakulttuurista ja veimme heidät metsään keräämään sieniä ja marjoja, he olivat aivan haltioissaan siitä, että ruoka tosiaan tulee luonnosta. Emme itse aina näe, että puhdas maa, ilma ja vesi ovat yhä suomalaisen ruoantuotannon lähtökohta, Syväniemi kertoo.

Teollisuus painottaa kotimaista valmistusta

TyrniElintarviketeollisuusliitto ry (ETL) korostaa suomalaisen ruoan olevan valmistettu Suomessa. Viestintäjohtaja Sirpa Rinne ETL:stä lisää, että mieluusti myös kotimaisista raaka-aineista. Käytännössä kaikkia teollisuuden tarvitsemia raaka-aineita ei Suomesta kuitenkaan ole saatavilla.

– Suomalaisen elintarviketeollisuuden käyttämiä tuontiraaka-aineita ovat luonnollisesti esimerkiksi kaakao ja appelsiinit, mutta myös ruis ja sokeri ovat osin tuontia, koska kotimaista raaka-ainetta ei ole saatavilla riittävästi, Rinne huomauttaa.

Ruokamarkkinat ovat globaalit. Siksi elintarviketeollisuus puhuu lähiruoasta mielellään laajemmasta näkökulmasta kuin tuottajajärjestö: kaikki Suomessa valmistettu ruoka on lähiruokaa, jonka valmistajat tunnetaan hyvin ja joka pitää pyörät pyörimässä kotimaassa.  Sekä isoilla että pienillä elintarvikevalmistajilla on alueellisia vaikutuksia. Valtakunnallisesti toimivien yritysten taloudelliset vaikutukset ulottuvat pieniä laajemmalle.

– Esimerkiksi Lapin marjat ja poronliha ovat mielestäni Etelä-Suomessakin kotimaista lähiruokaa, Rinne havainnollistaa.

Elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt

Rinteen mielestä on kansallinen etu, että koko elintarvikeketju säilyy Suomessa elinvoimaisena.  Yritysten omistuksen ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla kotimaista.

– Esimerkiksi isoja Suomessa toimivia panimoja on ulkomaalaisomistuksessa. Ne menestyvät toimimalla paikallisesti ja valmistamalla nimenomaan suomalaisia kiinnostavia brändejä, hän toteaa.

Rinne muistuttaa, että myös ulkomailla syödään paljon suomalaista ruokaa.

Suomalaisyritykset veivät elintarvikkeita vuonna 2011 yhteensä 1,6 miljardin euron arvosta: tärkeimmät vientituotteet olivat juusto, alkoholijuomat, voi ja muut maitorasvat sekä ohra ja sianliha.

Suomalainen elintarviketeollisuus on muutenkin saanut vahvan jalansijan ulkomailla, sillä alan yritysten ulkomaanliiketoimintojen arvo vuonna 2011 oli 4,2 miljardia euroa. Toimialan koko liikevaihto oli 11,3 miljardia, joten joka toinen elintarviketeollisuuden euro tuli ulkomailta.

Hyvää Suomesta -merkki kertoo kotimaisuudesta

Kuluttajalle helppo keino varmistaa ruokansa kotimaisuus on valita kaupassa Hyvää Suomesta -merkillä varustettuja elintarvikkeita. Tänä vuonna (2013) 20 vuotta täyttävä merkki kertoo, että tuotteen maito, kananmuna, liha ja kala ovat 100 % suomalaista alkuperää ja muuten lopputuotteen raaka-aineen kotimaisuusaste tulee olla vähintään 75 %. Kasviperäisten raaka-aineiden osalta kotimaisuusvaatimus siis joustaa muun muassa Suomen arvaamattomien sääolojen takia.Hyvää Suomesta -merkki, logo

– Viljojen ja kasvisten sadot saattavat Suomessa vaihdella paljon vuodesta toiseen. Tämän takia Hyvää Suomessa -merkissä on oltava liikkumavaraa, jotta elintarvikkeiden valmistajien ei tarvitse joka vuosi miettiä erikseen, voiko sitä käyttää vai ei, selventää markkinointipäällikkö Minna Asunmaa Ruokatiedosta.

Esimerkkinä monta raaka-ainetta sisältävän tuotteen kotimaisuusasteen laskemisesta voi olla vaikka makaronilaatikko. Hyvää Suomesta -merkillä varustetun lihamakaronilaatikon sisältämän jauhelihan, maidon ja kananmunan on oltava sataprosenttisesti suomalaista alkuperää, ja lopullisen tuotteen on oltava suomalaista vähintään 75-prosenttisesti, reseptistä laskettuna.

Käytännössä Hyvää Suomesta -merkillä varustettujen jalostettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on keskimäärin 95 %.

Asunmaa kertoo, että Hyvää Suomesta -merkillä varustettuja tuotteita on kauppojen valikoimissa yhteensä noin 8 000 kappaletta, suurimpana tuoteryhmänä lihatuotteet.

– Joukkoon mahtuu kaikille tuttuja perustuotteita sekä paikallisia erikoisuuksia, käsityönä tehtyä ja suurilta linjastoilta valmistunutta sekä vanhaa ja uutta reseptiikkaa edustavia ruokia. Yhteistä on, että tuotteet on valmistettu Suomessa ja merkin kriteerien puitteissa suomalaisista raaka-aineista, Asunmaa tiivistää.

Kirjalliset lähteet:

Kurunmäki, S., Ikäheimo, I., Syväniemi, A.-M. & Rönni, P. (2012). Lähiruokaselvitys. Ehdotus lähiruokaohjelman pohjaksi 2012–2015. Maa- ja metsätalousministeriö. Saatavilla internetissä: (http://mmm.fi/documents/1410837/1890227/L%C3%A4hiruokaselvitys_valmis.pdf/ee29abaf-2a81-41da-834f-634dd022630a)

Tietohaarukka 2012. Tilastotietoa elintarvikealasta. Ruokatieto Yhdistys ry, Helsinki 2012.

Artikkelin kirjoittaja Minna Nurro 2013
Päivitetty 2016 (linkit ja vuosiluvut)