Hunajantuotanto kasvattaa satoja ja tukee luonnon monimuotoisuutta

Hunajantuotanto kasvattaa satoja ja tukee luonnon monimuotoisuutta

Suomen 54 000 mehiläispesää tuottavat hunajaa vuodessa keskimäärin 39 kiloa pesää kohden. Hunajantuotannon lisäksi mehiläisillä on elintärkeä rooli monien kasvien pölytyksessä ja sitä kautta sadon onnistumisessa. Mehiläisten suorittama pölytys onkin arvokkain mehiläisten tarjoama tuote, jonka arvoksi Suomessa on laskettu 60 miljoonaa euroa. Uusia mahdollisuuksia mehiläistarhaajille tuo päätös hyönteisten elintarvikekäytön hyväksymisestä.

Hunajan suosio on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, ja kulutus on kasvanut muutamassa vuodessa 20 prosenttia. Tällä hetkellä suomalainen kuluttaa hunajaa keskimäärin 700 grammaa vuodessa. Tästä on kuitenkin vielä matkaa eurooppalaisiin kulutuslukuihin, sillä esimerkiksi saksakielisissä hunajakulttuurin maissa kulutus on noin 1,5 kiloa henkeä kohti.
Suomen Mehiläishoitajain Liiton toiminnanjohtaja Heikki Vartiainen arvelee hunajan kasvavan suosion liittyvän nykyisiin ruokatrendeihin, ja hunajan tunnettuuden kasvuun yleisemmin.

  • Paluu luontoon tuntuu olevan tällä hetkellä pinnalla oleva ilmiö. Siihen liittyy esimerkiksi omien vihannesten kasvattaminen, ja myös kaupunkimehiläisten tarhaaminen on lisääntynyt viime vuosina. Lisäksi hunaja sopii moniin muihinkin trendeihin, kuten luonnollisuuteen, lähiruokaan ja terveellisyyteen, Vartiainen toteaa.

Kotimaisen hunajan laatua valvotaan EU-direktiivejä tiukempien laatukriteeristöjen avulla. Hunajan alkuperä varmistetaan hunajasta otettujen siitepölynäytteiden avulla. Siitepölynäyte kertoo mistä päin Suomea ja mistä kukista kyseisen hunajan tuotantoon kerätty mesi on peräisin. Myös Suomen saasteeton luonto ja mehiläistarhaajien tietotaito luovat pohjan laadukkaalle hunajalle.

  • Suomalaisten mehiläistarhaajien ammattitaito ja osaaminen ovat korkealla tasolla. Mehiläisten, kuten muidenkin eläinten, ylläpito on vastuullista työtä, joka vaatii alaan perehtymistä ja paljon kovaa työtä. Suomessa käytetään tuholaistorjunnassa, kuten esimerkiksi mehiläispesien suurimman tuholaisen varroapunkin torjunnassa, pääasiassa luonnonmukaisia menetelmiä, eikä hunajaan päädy jäämiä, Komppa-Seppälän tilan emäntä Marja Komppa huomauttaa.

Varroapunkkien lisäksi suurimpia tuhon aiheuttajia mehilästarhoille ovat karhut, joiden tekemät tihutyöt ovat viime vuosina lisääntyneet.

Pölytys keskeistä ruoantuotannolle ja monimuotoisuudelle

Öljykasveilla pölytys parantaa öljyn laatua ja mansikoilla kiinteys ja säilyvyys paranevat, rypsisatoa se lisää noin neljänneksellä hehtaaria kohti. Viljellyllä vadelmalla mehiläisten osuus sadontuotannosta arvioidaan olevan jopa 60 prosenttia ja omenalla 50 prosenttia.  

Hunajan tuotannon lisäksi mehiläisillä on elintärkeä tehtävä ruoantuotannon ja ruokaturvan kannalta. Mehiläispölytyksen osuus pölytyksestä riippuu muiden pölyttäjähyönteisten määrästä, säiden vaihtelusta ja lajikkeista. Monimuotoisuuden vähetessä tarhattujen mehiläisten merkitys kasvaa koko ajan. Pölytys vaikuttaa satoon monin tavoin, sillä se lisää monien kasvien siementen ja sadon määrää, ja vaikuttaa erityisesti marjojen ja hedelmien laatuun ja ulkonäköön. Öljykasveilla pölytys parantaa öljyn laatua muun muassa vähentämällä lehtivihreän määrää ja mansikoilla kiinteys ja säilyvyys paranevat. Tattarilla ja härkäpavulla sadon kypsyminen tasaantuu jolloin viljelijä saa sadon paremmin talteen. Mehiläisten tuominen kuminapelloille vähentää siementen varisemista ja tasaa satojen tuleentumista.

Erityisen tärkeätä pölytys on hedelmäpuille, marjoille ja öljykasveille. Esimerkiksi rypsisatoa pölytys lisää noin neljänneksellä hehtaaria kohti. Viljellyllä vadelmalla mehiläisten osuus sadontuotannosta arvioidaan olevan jopa 60 prosenttia ja omenalla 50 prosenttia. Mehiläisten avulla voidaan torjua myös omenan siemenkotamätää ja mansikoiden ja vadelmien harmaahometta.

  • Kun ostaa kotimaista hunajaa, jää myös mehiläisten tekemän pölytystyön hyöty omalle alueelle. Pölytystyö on todella arvokasta, sillä se tukee alueen ja maan taloutta sekä luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi pölytykseen yhdistetään nykyään yhä useammin biologinen torjunta, huomauttaa Vartiainen.

Maailmanlaajuisesti mehiläisten tuottamaa hyötyä on mahdotonta arvioida, mutta tiedetään, että mehiläiset ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemiä. Ilman pölyttäjiä moni kasvi ei pystyisi lisääntymään. Eri mehiläisten on arvioitu pölyttävän 75-85 prosenttia maailman kasvilajeista. Osa mehiläistarhaajista tarjoaa pölytyspalvelua viljelijöille. Tällöin mehiläiset voidaan viedä esimerkiksi marjan- ja hedelmänviljelijän tai rypsitilallisen avuksi ja samalla mehiläiset saavat mettä hunajantuotantoon. Mehiläistarhausta pyritään lisäämään myös maatilojen yhteyteen, sillä se tarjoaa pölytyshyötyjen lisäksi myös lisätulomahdollisuuden viljelijöille.

Kuhnuritoukkia ihmisravinnoksi

Uusia liiketoimintamahdollisuuksia mehiläistarhaajille voi tuoda äskettäin tehty päätös EU:n uuselintarvikeasetuksen tulkinnasta, jonka mukaan myös Suomessa hyväksytään hyönteisten käyttö elintarvikkeissa.

  • Tällä hetkellä kuhnuritoukkia kerätään pesistä joka tapauksessa osana hoitotoimenpiteitä, ja olisi hienoa, jos niitä voitaisiin hyödyntää myös hyönteisruokana ja elintarvikkeissa, toteaa Komppa.

Jo nyt mehiläiset tuottavat muutakin kuin hunajaa. Mehiläispesistä saadaan muun muassa pergaa (maitohappokäynyttä siitepölyä), propolista (antibakteerista mehiläiskittivahaa) ja siitepölyä. Mehiläisvahasta valmistetaan kynttilöitä ja saippuaa, ja työläisten emotoukille valmistamaa emomaitoa käytetään kosmetiikkateollisuudessa.

  • Mehiläisten elämä on kiehtovaa, ja niiden valtavat työsuoritukset, organisointikyky ja keskinäinen viestiminen jaksavat hämmästyttää, vaikka tätä työtä onkin tehnyt jo pitkään, Komppa huomauttaa.

Sääolot vaikuttavat tuotantomääriin

Komppa-Seppälä on Suomen suurin mehiläistila, jossa pesiä on keskimäärin 1500 kappaletta. Marja Komppa on puolisonsa Ari Seppälän kanssa tarhannut mehiläisiä 1980-luvun puolivälistä saakka. Pitkäkään kokemus tai vahva osaaminen eivät kasvata hunajasatoa, jos kesän sääolosuhteet ovat huonot. Hunajantuotanto onkin erittäin riippuvaista sääoloista, ja hunajan tuotantomäärät vaihtelevat vuosittain suuresti. Hunajantuottajan ideaalikesä on samanlainen kuin kesäloman viettäjillä.

  • Suomessa tärkein satoaika on nelisen viikkoa juhannuksen jälkeen. Silloin saisi olla aurinkoista, lämmintä ja sateetonta. Muun Suomen lomaillessa on mehiläisillä ja mehiläisten hoitajilla kiireisin työrupeama, naurahtaa Komppa.

 

Tietoa mehiläisistä ja hunajasta:

Mehiläistarhaajia on Suomessa 3200. Päätoimisia ammattitarhaajia näistä on noin sata, ja sivuelinkeinotarhaajia 350. Loput ovat alan harrastajia. Mehiläistarhaajien määrä on kasvanut viimeisen kuuden vuoden ajan, ja etenkin harrastustarhaus on lisääntynyt. Tuottavien mehiläispesien määrä on Suomessa tällä hetkellä 54 000. Tarhaajan pesämäärä voi vaihdella yhdestä yli tuhanteen. Tarhausta harjoitetaan lähes koko Suomessa. Eniten hunajan ja mehiläistuotteiden tuotantoa on Etelä- ja Keski-Suomessa.

Lähteet:
www.mehilaishoitajat.fi
www.hunaja.net

Lisätietoja:
Heikki Vartiainen, Suomen Mehiläishoitajain Liitto, puh. 044 506 3200, sähköposti: heikki.vartiainen@hunaja.net
Marja Komppa, Komppa-Seppälän tila, puh. 040 540 4027, sähköposti: info@voihyvinhunaja.fi
Minna Asunmaa, Hyvää Suomesta, puh. 040 410 5270, sähköposti: minna.asunmaa@ruokatieto.fi

Teksti: Hanna Larjavaara