Suomalainen kananmuna on harvinaisen turvallinen elintarvike

Suomalainen kananmuna on harvinaisen turvallinen elintarvike

Kananmunat maistuvat suomalaisille paremmin kuin pariin vuosikymmeneen, ja esimerkiksi munakas kuuluu suomalaisten suosikkiruokiin. Suomalainen kananmunatuotanto on täysin salmonellavapaata, ja siksi kotimaisia munia voi huoletta käyttää jopa raakana. Terveellinen kananmuna on muutenkin turvallinen elintarvike, sillä sen tuotantoa valvotaan tarkasti, ja tiedot alkuperästä ja tuotantotavasta löytyvät kuoren merkinnöistä. Kotimainen kananmuna onkin kaikkein helpoimmin jäljitettävä elintarvike.

Kansallinen ohjelma torjuu tehokkaasti salmonellaa

Salmonellabakteerien aiheuttamat infektiot ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ympäri maailmaa. Suomessa salmonellaa on onnistuttu torjumaan tehokkaasti jo vuosikymmeniä, ja ylläpitääkseen hyvää salmonellatilannettaan Suomi sai liittymisneuvottelujen yhteydessä EU:lta luvan kansallisen salmonellavalvontaohjelman (evira.fi) käynnistämiseen.

Suomen hyvää salmonellatilannetta varmistetaan myös sillä, että kuorimunia saa tuoda Suomeen vain maista, joissa myös toteutetaan tiukkaa salmonellavalvontaohjelmaa. Sellaisia maita ovat tällä hetkellä (huhtikuu 2018) Suomen lisäksi Ruotsi ja Tanska. Näissä maissa kananmunien tuotantoketjussa ei sallita mitään salmonellan serotyyppiä, joita tunnetaan pari tuhatta erilaista. Valvonta ei ole muissa EU-maissa yhtä kattavaa, ja monissa maissa valvotaankin vain kolmea tai neljää salmonellatyyppiä.

Kaikki kaupassa myytävät kuorimunat ovat kotimaisia, sillä tuotanto kattaa kotimaan tarpeen. Sen sijaan munavalmisteita, kuten munamassa ja munajauhetta sekä niitä sisältäviä tuotteita voidaan tuoda myös maista, joissa salmonellavalvonta ei ole yhtä tiukkaa.

Valvontaa koko ketjussa

Salmonellavalvontaohjelma on pakollinen koko tuotantoketjussa isovanhempaispolvesta munien tuotantopolveen ja pakkaamoon. Maahantuontiin erikoistuneet yritykset tuovat kanojen isovanhempais- ja vanhempaispolven eläinaineksen Suomeen untuvikkoina tai siitosmunina, ja huolehtivat osaltaan salmonellavalvontaohjelman toteutumisesta tuomalla vain terveitä eläimiä.

Valvonta on tiukinta emopolvella ja hautomoissa, sillä on tärkeätä pysäyttää mahdollinen salmonellatartunta jo tuotantoketjun alkupäässä. Siten se ei pääse leviämään muille tiloille esimerkiksi kananuorikoiden mukana. Linnuista otetaan näytteitä salmonellatutkimukseen untuvikkojen saapuessa kasvattamoon, lintujen ollessa neljän viikon ikäisiä ja kaksi viikkoa ennen parven siirtoa munituskanalaan. Näytteiden otto jatkuu säännöllisesti koko munantuotantokauden ajan. Näytteet voivat koostua eläinten ulosteista, rakenteista kerätystä sivelypölystä tai esim. kuoriutumislaatikoiden munankuorijätteestä. Näytteet tutkitaan Eviran hyväksymässä laboratoriossa standardoidulla menetelmällä. Lisäksi eläinlääkäri tekee valvontakäyntejä ja tarkastaa tuotannosta, lintujen terveydentilasta ja salmonellatutkimuksista pidettävän kirjanpidon sekä katsastaa tuotantohygieeniset olosuhteet ja antaa tarpeen mukaan näihin liittyvää neuvontaa. (siipinet.fi)

Tuotantotilojen lisäksi Suomen noin sadalla munapakkaamolla on keskeinen rooli salmonellan torjunnassa. Kananmunapakkaamoihin saa toimittaa munia vain valvontaohjelman piirissä olevilta tiloilta, ja pakkaamoilla on velvollisuus valvoa, että sopimustuottajat noudattavat salmonellavalvontaohjelmaa. Koko suomalaisessa ruokaketjussa epävarmat salmonellaepäilytkin otetaan äärimmäisen vakavasti, ja ne johtavat aina laajamittaisiin toimenpiteisiin, jossa epäilyksenalainen tuotanto- ja toimitusketju pysäytetään, kunnes varmuus puhtaudesta on saatu.

Kananmuna on elintarviketeollisuuden tärkeä raaka-aine

Munat kerätään kanalasta vähintään kerran päivässä ja toimitetaan joko keskuspakkaamoon tai tilan omaan pakkaamoon. Pakkaamoissa munien laatu tarkastetaan mm. konenäön ja läpivalaisun avulla, ja virheelliset munat poistetaan. Munat lajitellaan kokoluokkiin, joista vain tasakokoiset päätyvät kuorimunina kauppaan. Hajakokoja käytetään mm. elintarviketeollisuuden käyttämissä kananmunamassoissa.

Kauppaan kananmunat kuljetetaan pakkaamoista, joiden tehtävänä on huolehtia, että kananmunat päätyvät sinne puhtaina, kuivina sekä hajuilta, iskuilta ja suoralta auringonvalolta suojattuina. A-luokan munia ei saa pestä tiloilla tai pakkaamoissa, sillä peseminen voi vahingoittaa munaa bakteereilta suojaavaa kutikulaa, eli kuoren ilmakanavia suojaavaa vahamaista kerrosta. Munien myyntiaika on 28 vuorokautta munintapäivästä.

Kananmunat ovat tärkeä raaka-aine elintarviketeollisuudessa. Valmisruokien lisäksi kananmunista valmistetaan erilaisia kananmunavalmisteita, kuten nestemäisiä keltuais- ja valkuaismassoja, munamassaa, munajauheita, kananmunarouhetta, keitettyjä ja kuorittuja kananmunia sekä paistettuja kananmunia. Ammattikeittiöt ja leipomot ovat pääasiallisia munavalmisteiden käyttäjiä, ja ne tilaavat yleensä tuotteensa elintarviketukuista. Monet kananmunapakkaamot jatkojalostavat munia myös erilaisiksi kuluttajatuotteiksi.

Kananmunan merkinnät kertovat alkuperän

Kananmunia saa toimittaa markkinoille vain kanalasta, joka on merkitty maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Rekisteri edistää kanamunien jäljitettävyyttä, sillä mahdollisen eläintautiepidemian puhjetessa taudin leviäminen voidaan jäljittää ja rajoittaa tehokkaasti. Rekisteröinnin yhteydessä tuottaja saa kanalatunnuksen, jota käytetään munien merkitsemisessä.

Kananmunien kuoren leimat kertovat munan alkuperästä. Leiman ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan. Kirjaimet leiman keskellä kertovat alkuperämaan, ja viimeiset kanalatunnuksen. (lisää kananmunasta)

Tuotantotapatunnuksia  (www.evira.fi) on neljä:  0 tarkoittaa luomukanalaa, 1 ulkokanalaa, 2 lattiakanalaa ja 3 virikehäkkikanalaa.

Vain Eviran ja kunnan valvontaviranomaisten hyväksymät pakkaamot (www.siipi.net), joiden tilat ja tekniset laitteet täyttävät lainsäädännön vaatimukset, saavat luokitella ja pakata munia.

Perinteiset häkkikanalat ovat poistuneet käytöstä EU:ssa vuonna 2012, ja tällä hetkellä virikehäkkikanala on yleisin kananmunien tuotantomuoto Suomessa. Virikehäkeissä kanat elävät ryhmissä, ja niillä on oltava tarjolla pesä, kuopsutuspaikka sekä orsia. Lattiakanaloissa kanat voivat liikkua vapaasti lattialla, nokkia, kuopia ja kylpeä pehkussa sekä munia pesiin ja oleskella orsilla. Ulkokanaloissa tapahtuvaa kananmunantuotantoa kutsutaan myös free range -tuotannoksi. Ulkokanalassa kanat pääsevät halutessaan ulos myös talvella, sisätiloissa niitä voidaan pitää enintään 12 viikkoa vuodessa. Kanoille on ulkona tarjolla säänsuoja, laidunalue sekä virikkeinä esimerkiksi heinää. Sisätiloiltaan ulkokanala on tavallinen kerrosritiläkanala tai lattiakanala. Luomukanalassa on ikkunat, orret, pesät ja ulkotarha, jossa kanat pääsevät normaalioloissa sään salliessa ulkoilemaan. Lattiapinta-alasta vähintään kolmannes on pehkualuetta. Luomutuotannossa kanat ruokitaan pääosin luomurehulla ja lisäksi kanoille syötetään myös karkearehua, esimerkiksi heinää, ruohoa tai juureksia.

Monenlaisia munia

Kananmunat eroavat toisistaan paitsi tuotantotavan mukaan myös kuoren värin, myyntiajan, kanojen ruokinnan ja munien käyttötarkoituksen mukaan. Jalostuksella voidaan vaikuttaa kanan tuotanto-ominaisuuksiin ja kananmunan laatuun kuten kuoren lujuuteen ja valkuaisen kiinteyteen.  Kanojen ruokinnalla puolestaan voidaan vaikuttaa munan ravintosisältöön, koostumukseen ja ruoanvalmistus- ja leivontaominaisuuksiin kuten kananmunien vaahtoutuvuuteen ja vaahdon pysyvyyteen. Suurissa marketeissa munia on myynnissä noin 30 eri tuotenimikettä, ja pienemmissäkin kaupoissa valikoimista löytyy 15-20 erilaista kuorimunatuotetta.

Kuluttaja voikin valita tarpeisiinsa parhaiten sopivan kananmunan joko eri kokoisista tavallisista munista tai erikoismunista. Erikoismunia ovat esimerkiksi ekstra-tuore kananmuna, jonka myyntiaika on rajoitettu seitsemään päivään pakkauspäivästä tai yhdeksään päivään muninnasta. Omega- ja camelina-munien ravintosisältöä on parannettu ruokkimalla kanoja erikoisrehuilla, jotka lisäävät omega-3-rasvahappoja.

Ankan-, strutsin- ja fasaanin munat ovat harvinaisuuksia Suomessa, sillä niitä tuotetaan hyvin pienimuotoisesti ja ne myydään suoraan tiloilta. Sen sijaan viiriäisenmunia voi ostaa yleisesti isommista ruokakaupoista. Pieniä viiriäisenmunia tarvitaan viisi-kuusi kappaletta korvaamaan kananmuna, kun taas yksi strutsinmuna vastaa 18-20 kananmunaa. Suomessa kasvatettujen hanhien munat menevät pääasiassa poikastuotantoon, ja hedelmöittymättömät hanhenmunat tyhjennetään ja myydään koristekäyttöön.


Ravinteet ja energia talteen lannasta

Suomen kotieläinten lannassa on niin paljon fosforia, että tehokkaasti hyödyntämällä ja lannan ravinteiden tehokkaalla kierrätyksellä pystyttäisiin korvaamaan kaikki tällä hetkellä maanviljelyssä käytettävä väkilannoitefosfori. Lannasta ja muista sivuvirroista voidaan tuottaa kierrätyslannoitteita erilaisten käsittelyjen avulla. Siipikarjan lannassa on peltoa hyödyttäviä ravinteita sekä energiaa, mutta monilla alueilla lantaa muodostuu yli alueen ravinteiden tarpeen. Siipikarjanlannan käsittelyyn etsitään uusia ratkaisuja, jotka tehostaisivat vesistöjen suojelua ja parantaisivat siipikarja-alan kokonaiskestävyyttä muun muassa tutkimuksen ja alan toimijoiden yhteistyön avulla (www.siipi.net).

Kananmunantuotanto on keskittynyt Varsinais-Suomeen

Kananmunien tuotanto tuo elinkeinon noin 300:lle kananmunia tuottavalle tilalle, joilla munii keskimäärin 3,8 miljoonaa kanaa. Noin 600 henkilöä työskentelee kananmunien alkutuotannon parissa. Munapakkaamoita on Suomessa lähes sata, ja kananmunien pakkaamisen, kuljetuksen, jalostuksen, myynnin ja markkinoinnin parissa työskentelee parisataa henkilöä. Näiden lisäksi ala työllistää ihmisiä rehuviljan viljelyssä, rehujen valmistuksessa ja kuljetuksessa, neuvonnassa sekä laite- ja tarvikemyynnissä ja niiden huollossa. Kokonaisuudessaan kananmunasektori työllistää Suomessa arviolta 900 henkilö.

Suomalaiset kanat tuottavat vuodessa kananmunia yhteensä yli 73 miljoonaa kiloa. Kananmunien kulutus on kasvanut tasaisesti viimeisten vuosien ajan, ja suomalaiset syövät munia yli 12 kiloa ja yli 200 kappaletta henkeä kohti vuodessa. Valtaosa Suomen kanoista elää Varsinais-Suomessa, Pohjanmaan ja Satakunnan tullessa seuraavina.

 

Lähteet:
Evira: Kananmunien ja muiden linnunmunien tuotanto ja myynti. Eviran ohje 16034/3: https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/lomakkeet-ja-ohjeet/el...
Kananmunatiedotus: http://www.siipi.net/index.php/kananmunatiedotus
Kananmunatuotannon hyvät tuotantotavat: http://www.siipi.net./images/stories/siipikarjaliitto/tuotantotapa280620...
Komission asetus (EY) N:o 589/2008, annettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä munien kaupan pitämisen vaatimusten osalta: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:163:0006...
Luonnonvarakeskus: www.luke.fi
Luomunasta.fi: http://www.luomunasta.fi/luomumunien-markkinaosuus-154-arvosta/
Maaseutu.fi: https://www.maaseutu.fi/maaseutu/ymparisto/siipikarjan-lanta-hyotykayttoon/
Suomen ympäristökeskus: http://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Tuore_selvitys_Kierrat...(44399)
Teholanta-hanke: http://www.siipi.net/index.php/siipikarjaliitto/teholanta-hanke
Totta munasta!: www.tottamunasta.fi
Siipikarjaliitto: www.siipi.net
http://www.siipi.net/index.php/kananmunatiedotus/tietoa-kananmunasta/10-... tuotantoketju