Kotimaiset kasvikset kasvavat puhtaassa ympäristössä

Kotimaiset kasvikset kasvavat puhtaassa ympäristössä

Hyvä ilmanlaatu, saasteeton maaperä sekä puhtaat ja runsaat vesivarat tarjoavat kotimaisille kasviksille hyvät kasvuolosuhteet. Viileä talvi tappaa tuholaisia, ja Pohjolan valoisa kesä kypsyttää viljelmille, metsiin ja soille sadon, joka hakee vertaistaan koko maailmassa. Tehokkaan logistiikkaketjun ansiosta kasvikset ovat kuluttajien saatavilla nopeasti korjuun jälkeen, jolloin niiden ravintoarvot ja maku ovat parhaimmillaan.

Maa, vesi ja ilma ovat luonnon valttikortit

Pohjoisista olosuhteista on sekä hyötyä että haittaa vihanneksille, sienille, marjoille ja hedelmille. Kovat talvet suojelevat suomalaista viljelyä niin avomaalla kuin kasvihuoneissa, sillä ilmastomme toimii luonnonmukaisena tuholaistorjujana. Lämpimämmän ilmaston myötä esimerkiksi Etelä-Euroopassa kasvinsuojeluaineiden käytön tarve ja käyttöön hyväksyttyjen aineiden lukumäärä ovat suurempia kuin Suomessa. Koska kasvinsuojeluaineita käytetään vähemmän, myös torjunta-ainejäämiä löytyy kotimaisista kasviksista hyvin vähän. (luke.fi. Tuontielintarvikkeiden torjunta-ainejäämät). Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA suorittaa Euroopan sisällä tuotettujen sekä kolmansista maista tuotujen vihannesten jäämävalvontaa. EFSAn tilastojen (efsa.europa.eu. The European Union report on pesticide residues in food) mukaan Suomessa tuotetut vihannekset ovat maailman puhtaimpien joukossa.

Puhdas ilma, maaperä ja vesi ovat myös keskeisiä tuoteturvallisuuden takaajia. Suomessa esimerkiksi kasteluvedet ovat puhtaita, jolloin kasvikset eivät kontaminoidu vesivälittäisistä bakteereista eikä veden mukana leviä haitallisia kasvintuhoojia. Suomen runsaat vesivarat ovat rikkaus maailmanlaajuisestikin verrattuna. Kotimaisten kasvisten suosiminen on ympäristöteko, sillä ne eivät kuluta vesivaroja siellä, missä makeasta vedestä on pulaa.

Monessa suuressa vihannestentuottajamaassa vähäiset vesivarat ja keinokastelu aiheuttavat maaperän suolaantumista, pohjavesien ehtymistä ja aavikoitumista. Myös ravinteita päätyy vesien mukana helposti maaperään. Suomessa on runsaat vesivarat ja niitä osataan hallita. Siksi esimerkiksi kotimainen peruna on kestävämpi valinta lounaspöydässä kuin riisi.

Ilmaiset superfoodit ovat kaikkien saatavilla

Erityisesti marjojen kohdalla Suomen luonto on mitä parhain kasvuympäristö. Marjojen vahvat ja monipuoliset maut ovat seurausta ilmastollisesta erityisasemastamme ja kypsymisprosessista, sillä ne saavat kypsyä pitkän päivän alueella viileissä olosuhteissa. Suomessa on kauttaaltaan puhtaat metsät ja luomukeruualan (luke.fi. luomukeruualue) määritelmän täyttää 38 prosenttia maapinta-alastamme. Se on maailman suurin sertifioitu luomukeruuala, ja se kattaa 30 prosenttia maailman kaikesta luomukeruualasta. Marjastus onkin suosittu harrastus, ja yli puolet suomalaisista käy marjassa.

Marjoja riittää myös vientiin niin tuoreena, pakasteena kuin jalosteinakin. Etenkin pidemmälle jalostettujen marjatuotteiden viennin arvo on moninkertaistunut 2000-luvulla, ja kotimaisista marjoista valmistetuilla tuotteilla on kasvavaa kysyntää etenkin Aasiassa.

Laatujärjestelmät parantavat tuoteturvallisuutta ja ohjeistavat hyviin käytäntöihin

Suomessa puutarhatuotannossa (sekä avomaalla että kasvihuoneessa) pääasiallisesti käytetyt laatujärjestelmät ovat Laatutarha ja IP Kasvikset perussertifiointi. Ne määrittelevät kotimaisten kasvisten tuotannon hyvät käytännöt, ja kummankin laatujärjestelmän tavoitteena on varmentaa kasvisten tuoteturvallisuus.

Laatutarha-ohjeisto sisältää tuoteturvallisuuden lisäksi vaatimuksia kestävästä kasvinsuojelusta, ympäristökuormituksen vähentämisestä ja vastuullisesta työvoiman käytöstä.  Laatutarha-ohjeisto ei ole varsinaisesti sertifiointijärjestelmä kuten IP Kasvikset perussertifiointi, vaan suomalaisen puutarhatuotannon yhteinen ohjeisto, jonka Evira on arvioinut kansalliseksi hyvän käytännön ohjeeksi. IP Kasvikset perussertifiointi keskittyy sisällöltään tuoteturvallisuuden varmentamiseen lakisääteistä tasoa tiukemmin.

Sekä IP Kasvikset perussertifiointi, että Laatutarha määrittelevät muun muassa tuotantoon käytettävän maaperän ja kasteluveden laadun, vedestä tehtävät tutkimukset sekä sen, kuinka tuotantotilojen ja -laitteiden hygieniasta huolehditaan. Työntekijöiden perehdyttäminen hygieenisiin toimintatapoihin on kasvintuotannossa tärkeätä, sillä työntekijät ovat paljon kosketuksissa kasviksiin korjatessaan ja pakatessaan satoa.  Viljelijän on myös pidettävä kirjaa tuotannollisista toimenpiteistä, kuten kasvien lannoituksesta tai kasvinsuojelutoimenpiteistä. Kaikilta ammattimaisesti kasvinsuojeluaineita käyttäviltä vaaditaan Tukesin (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) hyväksymän kasvinsuojeluaineiden käsittelyä ja käyttöä koskevan tutkinnon suorittamista viiden vuoden välein.

Laatutarha-ohjeistossa kiinnitetään huomiota myös kestävään kasvinsuojeluun. Ensisijaiset kasvinsuojelutoimet ovat ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi riittävästä viljelykierrosta ja viljelyhygieniasta huolehtiminen. Tärkeätä on myös huolehtia säännöllisestä tauti- ja tuholaistarkkailusta sekä kasvihuonetuotannossa sisäilmaston oikeista säädöistä. Jos kasvinsuojeluaineiden käyttö on välttämätöntä, torjutaan kasvintuhoojia sellaisilla aineilla, jotka haittaavat mahdollisimman vähän biologista torjuntaa.

Biologisella torjunnalla tarkoitetaan torjuntamenetelmää, jossa haitallisten tuholaislajien hävittämiseen käytetään niiden luonnollisia vihollislajeja teollisesti valmistettujen kemiallisten torjunta-aineiden sijaan. Biologisia torjuntamenetelmiä ovat myös niin sanotut feromonipyydykset, joihin tuhoeläimet houkutellaan feromoneiksi kutsutuilla erittämillä kemiallisilla yhdisteillä. Hyvää kasvinterveystilannetta pidetään yllä myös kotimaisella valvotulla ja kasvintuhoojista vapaalla taimituotannolla.

Pakkaamoyrityksille on oma Pakkaamon Laatutarha -ohjeistonsa, jossa ohjataan pakkaamo- ja kuljetustyöntekijöiden toimintaa ja yrityksen omavalvontaa monin tavoin. Esimerkiksi sadonkorjuun jälkeen tuotteita ei saa säteilyttää, käsitellä kemikaaleilla tai lisätä tuotteiden pintaan vahaa. Myös tuotteiden säilyvyyttä parantavat varaston ilmaan lisättävät kemikaalit ovat kiellettyjä. Pakkaamosta lähtevistä tuote-eristä otetaan säännöllisesti näytteitä, joiden makua, säilyvyyttä, laatuluokittelua ja pakkausmerkintöjen oikeellisuutta seurataan. Kuljetuksen aikana paljon etyleeniä tuottavat tai voimakkaasti tuoksuvat tuotteet pidetään erillään, etteivät ne pääse vaikuttamaan muiden tuotteiden laatuun.

Kasvihuoneiden ekotehokkuus on kehittynyt

Kasvisten tuotantoa Suomessa rajoittavat lyhyt kasvukausi ja sääolosuhteet. Pääosa kasvisten tuotannosta onkin kausituotantoa, jolloin kasvukauden pääasiallinen energianlähde on aurinko. Kasvihuonevihannesten pinta-alasta neljännestä viljellään yli 10 kuukautta vuodessa. Kasvihuoneissa tarvitaan talvikaudella lämmitysenergiaa sekä sähköä valotukseen ja muuhun automatiikkaan. Yhä useampi talvikaudella viljelevä yritys on siirtynyt lämmityksessä ekologisesti kestävämpiin ratkaisuihin vaihtamalla öljyn uusiutuviin energianlähteisiin kuten kotimaiseen hakkeeseen. Biopolttoaineiden osuus kasvihuoneissa käytettävästä lämmitysenergiasta on kasvanut lähes 40 prosenttiin kymmenessä vuodessa. Kasvihuoneala on selvittänyt keskeisten tuotteidensa hiilijalanjäljen, ja tämän tuloksena on kehitetty tuotannon ilmastovaikutuksia arvioiva laskuri, jota viljelijät voivat käyttää oman toimintansa arvioinnissa ja kehittämisessä.

Suomi on kasvihuoneviljelyn huippuosaaja ja viljelytekniikan kehittymisen ansiosta satomäärät pinta-alaa kohden ovat kasvaneet. Esimerkiksi kausiviljellyn kasvihuonekurkun neliösato oli 1980-luvulla keskimäärin 40 kiloa, kun vuonna 2015 neliöltä saatiin ympärivuotisesta ja kastelulannoitukseen perustuvasta valoviljelystä jopa 140 kiloa enemmän. Valotuksen uusien ratkaisujen, kuten LED-valaisimien yleistyessä, kasvatuspinta-alaa pystytään hyödyntämään entistäkin energiatehokkaammin.

Teknologia mahdollistaa viljelyn uusissa ympäristöissä

Tulevaisuudessa myös kasvihuonealan innovaatiot kuten kattoviljely, vihannesten viljely siirrettävissä konteissa tai plant factoryt, keinovalon avulla toimivat suljetut tuotantotilat, luovat uusia mahdollisuuksia kasvihuoneviljelylle. Kasvihuonevihanneksia voidaan viljellä siten myös kaupunkien keskustoissa, lähellä kuluttajia. Viljelyinnovaatioiden avulla vihannesten tuotannolle voidaan valloittaa alaa sellaisistakin paikoista, joissa viljely ei aiemmin ole ollut mahdollista. Vihanneksia kasvatetaan jo nyt uuden viljelyteknologian ja LED-valaistuksen avulla esimerkiksi lämpöeristetyissä halleissa, metrotunneleissa, katoilla ja konteissa. Konttiviljelyä voi harjoittaa melko vähäiselläkin viljelyosaamisella, sillä tekniikan avulla suljettua tuotantotilaa on helppo hallita vaikkapa kotoa käsin.

Tulevaisuudessa lähiruokaa tuottavat kasvihuoneet voisivat olla yhteydessä ympäröivän yhteiskunnan infrastruktuuriin, ja toimia jopa energiantuottajina. Myös yhteistyö teollisuuslaitosten kanssa voisi tuottaa uudenlaisia integroituja energian- ja lämmöntuotantoratkaisuja. Viemällä kasvihuoneet sinne missä energiaa tuotetaan, saadaan esimerkiksi puunjalostusteollisuuden ylijäämälämpöä hyväksikäytettyä kasvihuoneissa.

Elintarviketeollisuus jalostaa tuotteet turvallisesti pellolta pöytään

Elintarviketeollisuus on kehittänyt teollisia prosesseja turvaamaan kasvisten laatua ja säilyvyyttä sekä tuoteturvallisuutta. Esimerkiksi kasvisten pakastuksessa on olennaista prosessin puhtauden ohella pakastusnopeus. Teollinen pakastaminen tapahtuu paljon nopeammin kuin kotona pakastettaessa. Kasvissekoituksiin pakastettavia kasviksia ei käsitellä kemikaaleilla tai muilla ylimääräisillä lisäaineilla, vaan ne ainoastaan puhdistetaan, pestään ja paloitellaan käyttövalmiiksi. Pakastusprosessin nopeudella varmistetaan se, että pakastettavat kasvikset säilyttävät terveelliset ainesosansa ja ominaisuutensa myös pakastuksen jälkeen. Tuoreutta varmistavat myös lyhyet logistiikkaketjut, ja esimerkiksi kotimainen herne on pakastettavana kahden tunnin kuluttua sadonkorjuusta.

Tuoreita kasvisjalosteita suojataan usein pilaantumiselta ja nahistumiselta suojakaasun avulla. Lisäksi suojakaasu turvaa elintarvikkeen puhtauden esimerkiksi sen kuljetuksen ajan. Erilaisille kasviksille suunnitellaan omat suojakaasunsa tuotteen kasvisten ominaisuuksien mukaan, jotta ne saavat mikrorei’itetyn suojakaasun läpi oikean määrän ilmaa mahdollisimman pitkän säilyvyyden saavuttamiseksi. Suojakaasulla siis taataan kasvisten säilyminen hyvinä kuluttajalle asti ja näin vähennetään ruokahävikin määrää.

Tuotekehityksellä voidaan lisätä kasvisten kulutusta

Elintarviketeollisuudessa kasviksista valmistetaan mitä moninaisempia tuotteita. Kuluttajalle tuttuja kasvisjalosteita ovat perinteiset pakastetut, kuivatut ja etikkaan säilötyt kasvikset sekä kasviksista valmistetut valmisruoat sekä mehut ja hillot.

Tuotekehitys uusien kasvisten käyttötapojen löytämiseksi on aktiivista niin suuressa kuin pienimuotoisemmassakin teollisuudessa. Viime vuosina ovat yleistyneet erilaiset tuoreet kasvisjalosteet, kuten valmissalaatit ja valmiiksi kuoritut ja pilkotut hedelmät sekä salaattiainekset ja -vokkiainekset.

Kasvisten kulutusta on vara lisätä Suomessa, ja trendimittarit näyttävätkin kasviksille nousua. Tämä näkyy elintarviketeollisuuden aktiivisessa tuotekehityksessä myös niin, että kasviksia lisätään tuotteisiin, joissa niitä ei perinteisesti ole totuttu näkemään. Marjojen lisääminen mysleihin, puurohiutaleisiin ja välipalapatukoihin on jo tuttua. Uutta sen sijaan on, että kasviksia käytetään osana leipää, jauhelihaa ja jäätelöä. Myös uusista raaka-aineista, kuten härkäpavusta ja kaurasta valmistetaan tuotteita kasvispainotteisesta ruokailusta kiinnostuneille. 

Kotimaisten kasvisten suosiminen työllistää suomalaisia

Elintarvikkeita jalostavista yrityksistä 16 prosenttia valmistaa tuotteita vihanneksista, marjoista ja hedelmistä. Kasviksia jalostavia toimipaikkoja on reilu 160 ja ne työllistävät hieman yli 1800 henkilöä. Puutarha-alalla alkutuotannossa toimivia yrityksiä noin 4 000 kpl, joista kasvihuonetuotantoa harjoittaa 1200 ja avomaan viljelyä vajaa 3000.
Avomaavihannesviljely on keskittynyt Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen, kun taas kasvihuonevihannesten tuotannon keskittymä sijaitsee Pohjanmaalla, etenkin Närpiön alueella. Marjanviljelyn tärkein alue on Pohjois-Savo ja hedelmien, etenkin omenan, viljely on keskittynyt Ahvenanmaalle, Lounais-Suomeen ja Länsi-Uudellemaalle.

Lähteet:
Arktiset Aromit: www.arktisetaromit.fi
Biologinen torjunta: http://www.helsinki.fi/metsatieteet/tiedotteet/pdf/ME408_Group3_report.pdf
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA: https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/4791
Kari Jokinen, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Kasvisten laatujärjestelmien valintaopas: https://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Julkaisut/Muut_julkai...
Kauppapuutarhaliitto, Vastuullisuusraportti: http://kauppapuutarhaliitto.fi/images/vastuullisuus/vastuullisuusraportt...
Laatutarha: http://www.puutarhaliitto.fi/index.php?section=116
Luonnonvarakeskus, Ruokafakta: www.luke.fi/ruokafakta
Luonnonvarakeskus: Torjunta-ainejäämät kotimaisissa ja tuontielintarvikkeissa: https://www.luke.fi/ruokafakta/vihannekset-hedelmat-ja-marjat/tuontielin...
Luonnonvarakeskus: Kasvitautitilanne: https://www.luke.fi/ruokafakta/peltomaan_kasvit/kasvitautitilanne/
Luonnonvarakeskus: Metsä: Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/520558
Luonnonvarakeskus: Suomen maa- ja elintarviketalous 2016/2017: https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2017/04/luke-luobio_17_2017.pdf
Ruokatieto Yhdistys: https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-...
Voimakas-hanke: http://voimakas.fi/