Lihan laatu ja turvallisuus muodostuvat monesta tekijästä

Lihan laatu ja turvallisuus muodostuvat monesta tekijästä

Kotimaisen lihan laatu ei ole sattumaa, vaan pitkään jatkuneen suunnitelmallisen työn tulos. Lihaketjun vastuulliset toimintatavat ulottuvat eläinten kasvatuksesta elintarviketeollisuuden kautta kaupan myyntitiskille asti. Suomen olosuhteet ovat otolliset lihakarjan kasvatukselle.

Lihantuotanto ei vaaranna vesivaroja Suomessa

Lihantuotantoon tarvitaan runsaasti vettä. Suomessa on runsaat ja korkealaatuiset vesivarat ja niihin suhteutettuna Suomessa tuotetulla lihalla on pieni vesijalanjälki. Suomessa kulutetaan vain noin kaksi prosenttia vuosittain uusiutuvista makean veden varoista, kun se pahimmilla vesikriisialueilla saattaa olla lähellä sataa prosenttia. Puhdas juomavesi myös vähentää eläinten tautiriskiä, sillä taudinaiheuttajat eivät viihdy hyvälaatuisessa vedessä.

Eläinten rehu tulee valtaosin kotimaasta

Suomessa tuotantotilojen yhteydessä on yleensä peltoja, mikä mahdollistaa eläinten rehun tuotannon omalla tilalla. Tärkeimpiä rehuksi käytettäviä kasveja ovat nurmet, viljat, rypsi, härkäpapu ja herne. Suomessa nurmen ja viljan merkitys eläinten ruokinnassa on merkittävä. Valtaosa eläinten rehusta on kotimaista alkuperää. Eläinten ruokinnassa tarvitaan myös valkuaistäydennysrehua, joka sikojen ja siipikarjan ruokinnassa on osittain soijaa. Suomessa kotieläimet syövät soijaa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Soijan käyttöä pyritään edelleen vähentämään korvaamalla yhä suurempi osa soijasta kotimaisella rypsillä, rapsilla sekä herneellä ja härkäpavulla. Kotimaisten kasviproteiinien viljelyn lisäämiseksi tehdään monipuolista tutkimusta sekä kasvinjalostusta. Myös hyönteisten käyttöä tuontirehun korvaajana sian ja kanan ruokinnassa tutkitaan ja kehitetään.

Märehtijät eli naudat ja lampaat käyttävät ravinnokseen kuitupitoisia kasveja, jotka eivät sovellu muiden eläinten tai ihmisten ravinnoksi. Nautojen pääasiallisen ravinnon muodostavat laitumet ja nurmirehu, jotka kasvavat yleensä alueilla, joilla muu ruoantuotanto ei olisi kannattavaa tai edes mahdollista. Tällaisten maa-alojen jalostaminen maidoksi ja lihaksi on kannattavaa ja ylläpitää elintarviketuotannon omavaraisuutta. Suomessa naudanlihan tuotanto kulkee käsi kädessä maidontuotannon kanssa. Kotimaisesta naudanlihasta 85 - 90 % on maitolehmiä tai maidontuotantoon soveltumattomia sonnivasikoita. Loppuosan naudanlihantuotannosta kattavat liharotuiset naudat.

Lihantuotanto osana kiertotaloutta

Lihantuotanto ja siihen yhdistyvä kasvinviljely palvelevat toisiaan. Eläinten kasvatuksessa syntyvä lanta kierrätetään ravinteiksi tilan pelloille tai bioenergian tuotantoon. Sivuvirtoja hyödyntävä kiertotalous vähentää lihankulutuksen ympäristövaikutuksia, kun yhden toimijan ylijäämä on toisen toimijan raaka-aine. Eläinten ruokinnassa voidaan hyödyntää esimerkiksi elintarviketeollisuudesta tulevia sivuvirtoja. Kun eläin puolestaan teurastetaan, on ekologista käyttää hyödyksi koko eläin. Lihan lisäksi eläimestä voidaan hyödyntää myös muita ruhonosia esimerkiksi biopolttoaineissa (rasva), auto- ja huonekaluteollisuudessa (vuodat) sekä turkiseläinten rehuntuotannossa.

Hyvinvointi lähtee perusasioista

Teknologiaa ja tietotekniikkaa hyödynnetään paljon maatiloilla, joissa esimerkiksi tuotantotilojen valaistusta, lämpötilaa, ilmanvaihtoa ja ruokintaa voidaan helpottaa automatisoiduilla toiminnoilla. Automaatit ja anturit eivät kuitenkaan korvaa ammattitaitoisen ihmisen panosta eläinten hoidossa.

Tuottajat laativat yhdessä eläinlääkärin kanssa eläinten hyvinvointisuunnitelman. Siinä huolehditaan muun muassa siitä, että eläimillä on tarpeeksi tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä. Esimerkiksi sikojen hyvinvoinnista kertovat terveet saparot. Monissa EU-maissa sikojen saparot typistetään, sillä stressaantuneina huonosti voivat eläimet alkavat purra toistensa häntiä, mikä puolestaan aiheuttaa terveysriskejä. Suomessa ei myöskään typistetä broilereiden ja kanojen nokkia, jota joissakin maissa käytetään estämään huonoista kasvatusolosuhteista johtuvia ongelmia kuten lajitoverien nokkimista. Hyvinvointisuunnitelman toteutumista valvotaan eläinlääkäreiden tekemillä säännöllisillä tarkastuskäynneillä.

Eläinten terveyttä edistävät myös puhtaat rehut. Eläinten terveys ETT ylläpitää ns. positiivilistaa (www.ett.fi) rehualan toimijoista, jotka myyvät testattuja ja eläintaudeista vapaita rehuja. Positiivilistan avulla tuottajat voivat olla varmoja, että eläimet saavat puhdasta rehua, joka ei levitä eläinsairauksia.

Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen jatkuu myös kuljetuksissa ja teurastamoissa. Suomessa eläinten kuljetus on lakisääteistä ja luvanvaraista toimintaa ja eläinten kuljetukseen erikoistuneilla ammattilaisilla tulee olla alan koulutus ja pätevyystodistus. Eläinten kuljetuksessa käytetyt autot on suunniteltu tarkoituksenmukaisiksi ja sen ansiosta eläinkuljetukset voidaan hoitaa mahdollisimman turvallisesti helteillä ja pakkasilla.

Suomessa eläinkuljetukset teurastamoihin ovat lyhyitä moneen Euroopan maahan verrattuna. Keskimääräinen kuljetusmatka Suomessa on 200 km ja siipikarjalla sitäkin lyhyempi, 45 kilometriä. Suomessa eläimiä ei kierrätetä karjamarkkinoilla tai välittäjillä, vaan yleinen käytäntö on kuljettaa eläimet suoraan kasvatustilalta teurastamoon.

Eläimiä saa teurastaa vain Eviran hyväksymissä teurastamoissa. Teurastamoilla työskentelee myös Eviran tarkastuseläinlääkäreitä, jotka ovat paikalla tarkkailemassa eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen noudattamista. Eläinlääkäri tarkastaa sekä elävät eläimet ennen teurastusta että teurastetun lihan.

Eläimiä ei lääkitä turhaan

Suomessa eläinten rehuihin ei saa lisätä antibiootteja sairauksia ennaltaehkäisevästi. Antibiootteja käytetään ainoastaan yksittäisten eläinten tarkoituksenmukaiseen ja kontrolloituun hoitoon eläinlääkärin määräyksestä. Lääkkeiden käytöstä on myös pidettävä tiloilla kirjaa. Antibioottien liiallinen ja kontrolloimaton käyttö aiheuttaa ongelmia, sillä antibiooteille vastustuskykyiset eli resistentit taudinaiheuttajat ovat vakava maailmanlaajuinen terveysriski. (www.luke.fi) Suurin syy tähän on antibioottien liika- ja väärinkäyttö sekä ihmisten että eläinten lääkinnässä.

Merkittävä osa maailman antibiooteista käytetään tuotantoeläinten kasvun nopeuttamiseksi sekä terveiden eläinten tautien ehkäisyssä. Suomessa näin ei toimita. Suomessa antibioottien käyttömäärät tuotantoeläinten sairauksien hoitoon ovat pieniä ja antibioottien poistumisesta elimistöstä varmistutaan aina, ettei elintarvikkeisiin joudu antibioottijäämiä. Erot tuotantoeläimille käytettyjen antibioottien määrässä ovat merkittäviä Euroopan eri osien välillä. Etelä-Euroopassa käytetään selvästi enemmän antibiootteja eläinmäärään suhteutettuna kuin pohjoisempana. (ema.europa.eu)
..

Suomen olosuhteet ja toimintatavat ehkäisevät eläintauteja

Myös pohjoisista ilmasto-olosuhteista on hyötyä eläintautien torjunnassa. Taudinaiheuttajat viihtyvät viileissä, kuivissa ilmasto-olosuhteissa huonommin kuin lämpimissä ja kosteissa. Siten pohjoisen ilmaston viileys vähentää tautipainetta ja antibioottien tarve on siksikin vähäisempää. Lisäksi Suomen maantieteellisesti syrjäinen sijainti, suhteellisen vähäinen eläinliikenne ja kaukana toisistaan sijaitsevat tuotantotilat vähentävät osaltaan eläinten tautiriskiä. Hyvästä eläintautitilanteesta kertoo esimerkiksi se, että salmonellatartunnan saaminen suomalaisesta raa'asta lihasta on erittäin epätodennäköistä. Myös kampylo-, yersinia-, listeria-, ja EHEC-bakteerien aiheuttamia sairauksia esiintyy Suomessa erittäin vähän.

Eläinten hyvän hoidon lisäksi eläintautien ehkäisyyn on Suomessa kehitetty myös omia toimintatapoja. Esimerkiksi suomalaisen broilerintuotannon erikoisuus on niin sanottu all-in-all-out -tuotantotapa, mikä on keskeinen tekijä broileriketjun tehokkaassa eläintautien ehkäisyssä ja ruokaturvallisuudessa. Kan­sal­li­seen tuo­tan­to­ta­paan kuuluu se, että kaikki un­tu­vi­kot toi­mi­te­taan ker­ral­la kas­va­tus­ti­lal­le ja koko parvi lä­he­te­tään myös yhtä aikaa teu­ras­tet­ta­vak­si. Ennen kuin uudet untuvikot saapuvat tilalle, kasvattamot tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan, ja uusi kuivike levitetään. Muu­al­la EU:ssa käy­te­tään ylei­ses­ti har­ven­nus­me­ne­tel­mää, jossa broi­le­rei­ta lä­he­te­tään teu­ras­tuk­seen useam­man kertaa. Har­ven­ta­mis­me­ne­tel­mä nostaa eläin­tau­tien tar­tun­ta- ja le­viä­mis­ris­kiä, ja lisää sa­mal­la myös ih­mis­ten sai­ras­tu­mis­ris­kiä.

Kotimaisessa lihantuotannossa on tehty salmonellan vastaista työtä vuosikymmenien ajan. Suomen salmonellavalvontaohjelman  mukaan salmonellan esiintyvyys pidetään alle yhdessä prosentissa, mikä on kansainvälisesti harvinaista.

Ketjutieto kertoo lihan alkuperästä

Tuottajat ja lihayritykset ovat yhteistyössä viranomaisten kanssa laatineet vapaaehtoisia kansallisen ja EU-lainsäädännön tason ylittäviä käytäntöjä liittyen muun muassa eläinten hyvinvointiin, jäämä- ja tautihallintaan, jäljitettävyyteen sekä tilan ja eläinlääkärin terveydenhuoltotoimintaan. Lain vaatimukset ylittyvät suomalaisten sopimustuotantoon perustuvien toimintatapojen, sekä Sikava- ja Naseva-järjestelmien ja siipikarjanlihan kansallisen laatuohjelman kautta. Järjestelmiin dokumentoidaan tiedot muun muassa tiloilla tapahtuneista hoitotoimenpiteistä, sekä tilan ja lihayrityksen välisestä liikenteestä. Tämän lisäksi tieto kulkee myös tilojen sekä rehu- ja elintarviketeollisuuden välillä. Järjestelmien avulla dokumentoitu luotettava ketjutieto lihan alkuperästä on keskeinen osa elintarviketurvallisuutta. (Lue lisää: ketjuinformaatiosta ja jäljitettävyyden valvontaprojektista)

Eläinlajikohtaiset toimintatavat ja järjestelmät tehostavat jäljitettävyyttä. Lihayrityksissä tiedetään tilakohtaisesti, mistä eläimet ovat tulleet, jolloin mahdollisiin poikkeamaan tilalla voidaan puuttua nopeasti. Jos esimerkiksi tuotteiden takaisinveto olisi tarpeen, se voitaisiin kohdentaa nopeasti ja täsmällisesti oikeisiin elintarvikkeisiin.

Suomalaisten lihansyönti maltillista

Suomalaisista 94 prosenttia syö lihaa jossain muodossa, ja lihan määrä suomalaisten lautasilla on lähes kolminkertaistunut 60 vuodessa. EU-maihin verrattuna suomalaiset eivät kuitenkaan yllä kärkisijoille lihansyönnissä. Suomalainen syövät lihaa keskimäärin vuodessa noin 80 kiloa luullisena raakalihana laskettuna. Kun luvusta vähennetään luut ja valmistushävikki, päätyy suomalaisten lautasille noin 40 kiloa lihaa vuodessa. EU-maiden keskiarvo on 86 kiloa luullista lihaa asukasta kohti, ja USA:ssa vastaava luku on jopa yli 100 kiloa.

Eniten syödään sianlihaa, jota syödään vuosittain henkilöä kohti 35 kiloa. Siipikarjanliha on kasvattanut viime vuosina suosiotaan, ja sitä syödäänkin jo toiseksi eniten, 22 kiloa. Siipikarjanliha on viime vuosina ohittanut kulutusluvuissa naudanlihan 19 kilon vuosittaisen kulutuksen. Suomalaisten punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutus on keskimäärin lähes ravitsemussuositusten mukaista.

Sian- siipikarjan- ja naudanlihan lisäksi Suomessa syödään pienempiä määriä lampaan, poron, hevosen, hirven ja muun riistan lihaa.

Suomalaisten kuluttamasta lihasta noin 80 prosenttia on kotimaista. Kaupassa myytävä raakaliha on suurimmaksi osaksi kotimaista. Ulkomailta tuotu liha päätyy pääasiassa ravintoloihin, työpaikkaruokaloihin, varuskuntiin, kouluihin, päiväkoteihin ja kaupassa kypsennettäviin tuotteisiin, joissa alkuperämaa ei ole suoraan näkyvissä.

Lihateollisuus on suomalaisen elintarviketeollisuuden suurin toimiala

Suomessa on lähes 350 liha-alan laitosta, joissa käsitellään lihaa ennen vähittäismyyntiä. Teurastus ja lihatuotteiden valmistus työllistävät yli 8000 henkilöä. Osa lihayrityksistä on mukana koko teurastus- ja jalostusketjussa, osa harjoittaa esimerkiksi vain lihanleikkausta tai tekee lihavalmisteita. Kokonaisuudessaan liha-ala työllistää vajaa 10 000 osaajaa muun muassa tuotannossa, markkinoinnissa, myynnissä, logistiikassa ja tuotekehityksessä.

Lähteet:
Eläinten terveys ETT ry
Euroopan lääkeviraston raportti
Evira
Lihantuotannon hyvät toimintatavat – Broileriketju
Lihantuotannon hyvät toimintatavat – Nautaketju
Lihantuotannon hyvät toimintatavat – Sikaketju
Lihatiedotus: lihateollisuus Suomessa
Lihatiedotus: vastuullinen tuotanto - rehut
Luonnonvarakeskus; eläinten hyvinvointii
Luonnonvarakeskus: Arktinen ruuantuotanto - Taustaselvitys ja kiteytysmatriisi
Sitra: Ravinteiden kierron taloudellinen arvo ja mahdollisuudet Suomelle
Suomalaisen broilerituotannon hyvä tuotantotapa Hyvinvointidirektiivin 2007/43/EY vaatimukset huomioiden
Siipikarjaliitto
Suomibroileri.fi
Tuotantoeläimille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden vuosimyynti
Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävät yritykset